Tou 13, 2012 - Perhe-elämää    1 Comment

Äitienpäiväkävelyllä metsässä

Iskä ja Ida tulivat herättämään äitiä yhdeltätoista (Mitri oli päiväunilla). Ulkona oli niin nätti ilma, että iskä oli ajatellut, ettei äiti ehkä haluakaan nukkua koko päivää – ja oikeassa oli. Äiti oli vain aika väsynyt, sillä Mitri oli kitissyt edellisyönä aika lailla. Äiti sai lahjaksi ihanan Kalevala korun medaljongin, johon saa laitettua sisään kaksi kuvaa. Ida ja Mitri olivat piirtäneet äidille kortit. Ida oli piirtänyt äidille juustoja.

Iltapäivällä käytiin kävelyllä talojen takana olevassa metsässä ihmettelemässä kaatuneita puita.

Iskä kantaa Mitriä, sillä metsämaasto on vielä liian vaikeaa käveltävää pojalle.

Mitri ihmetteli metysässä korkeita puita. Poika katseli uteliaana ylöspäin sinistä taivasta vasten siintäviä puiden latvoja, osoitteli niitä sormella ja hoki "Kah. Kah!" Mitrillä on muuten päässä Eveltä saatu itsetehty ja ihan uusi lakki.

Ida lauleskeli itsekseen ja keräili pajunkissoja.

Neiti kuljeskeli muutenkin aika itsenäisesti metsässä sinne tänne. Tutki kannon kupeessa olevia koloja, kurkisteli kuusten juurelle, katseli varpuja ja puiden runkoja. Tuntuipa tyttö nauttivan metsästä.

Eipä tarvinnut ohjelman olla sen kummempaa, pieni kävelylenkki riitti tuomaan hyvää mieltä. Koko toukokuu onkin ollut niin toiminnan täyteinen (vaikkain kiva) että oli ihan hauskaa välillä vain olla. Puiden välissä takana siintää muuten kodin ruskea tiiliseinä, että kovin kaukana metsän siimeksessä tässä ei olla, vaikka siltä näyttääkin.

Ja aikamme metsässä ihmeteltyämme kävelimme vain peräkanaa takaisin kotiin. Semmoinen reissu se.

1 kommentti

  • Olipa ihanan näköinen perhekävely! Metsästä löytyy aina jotain ihmeteltävää pienille ja miksei suuremmillekin! :) Hieno homma, että teillä on metsä aivan seinän takana!