Huh 9, 2012 - Perhe-elämää    1 Comment

Toisen pääsiäispäivän touhuja

Päivällä iskä päätti leipoa pizzaa, sillä kaappiin oli kertynyt yhtä sun toista ylijäämäruokaa. Ida on iskän vakiapuri leipoma- ja ruoanlaittohommissa ja sai nytkin auttaa.

Ida ja iskä pizzantäyttöpuuhissa. Ida latoo hartaudella makkaranpalasia omaan pizzaansa ja iskällä täytteenä muun muassa tomaattia ja toissapäivänä grillattua possunpihviä.

Mitri ja äiti pysyttelivät ihan suosiolla poissa alta, kun perheen ruoanlaittajat huseerasivat keittiössä.

Iska auttaa Idaa juuston kanssa. Ja sitten uuniin.

Ja tältä sitten näytti lopputulos. Nam, oli muuten hyvää! Annoksen kruunasivat coleslaw- ja pizzasalaatit.

Hyvin maistui pizza myös apulaiskokille. Lautaselle oli paloiteltuna kaksi isoa siivua ja niin vain neiti söi kaiken.

Mitrikin sai maistaa pizzan reunusleipää. Äiti ihmetteli pojan nitinää syöttötuolissa, mutta huomasi viimein, että kun pojalle antaa samaa mitä on isosiskonkin lautasella, niin heti helpottaa. Kateellinen?!

Päivä oli tosi kaunis ja aurinkoinen ja siksi illalla lähdettiin koko perheen voimin käymään ulkona. Äiti oli jo iltapäivällä käynyt avaamassa oman pyöräilykautensa. Äiti muisteli, että olisi polkenut pyörällä viimeeksi… ei äiti muistanut milloin. Ehkä juuri siksi vajaan kymmenen kilometrin lenkki tuntuikin niin ihanalle. Tosin siitä tuli kankku mahdottoman kipeäksi. Illalla perheen nuorempi pyöräilijätär sai kokeilla polkemista.

Tästä se lähtee! Hyvin tuntui neidillä olevan muistissa polkeminen. Neidillä on muuten ensimmäistä kertaa päällä uusi välikelin ulkoilupuku, joka hommattiin jo monta viikkoa sitten, kun tuntui, että keli lämpenee. No, se on saanut rauhassa odottaa eteisessä ensikäyttöä tähän päivään asti.

Äidin oli ihan pakko ottaa videota Idan pyöräilyharjoituksista. Neidin olemus oli vähän kuin lehmillä, jotka pääsevät navetasta keväällä pitkän talven jälkeen ulos laitumelle.

Mitri kurkisteli rattaista isosiskon menoa. Hankalaltahan tuo kurkkiminen näyttää, mutta poika päästi kovan huudon kun kuomu nostettiin ylös ja aurinko paistoi silmiin. Kurkkikoon siis, totesi iskä. Myös Mitrin haalari on uusi.

Ja tässä pikku pyöräilijän huoltojoukot.

Kaikki tiet vievät iskän luo?

Kun Ida oli saanut ajella ensin hetken, malttoi hän antaa pyörän iskälle ratin ja penkin nostoa varten. Talven aikana neiti on taas venynyt pituutta sen verran, että molemmat piti nostaa ihan yläasentoon.

Ja niin oli pyörä taas sopivan kokoinen.

Pyöräilyn jälkeen iskä ja Mitri lähtivät sisälle, sillä pikku-ukko alkoi olemaan nälkäinen. Äiti ja Ida jäivät vielä ulos ja menivät takapihalle.

Tervetuloa tänne leikkimökkiin!

Äiti osti monta viikkoa sitten kirpputorilta neidille kahviastiaston leikkimökkiin vietäväksi. Vasta nyt takapiha on sulanut niin paljon, että mökkiin pääsee pitämään kahvikutsuja.

Leikkimökki on takapihalla juuri sopivasti terassin laidalla, joten sinne pääsee jo kuivin jaloin.

1 kommentti

  • Ihania videoita! Ja voi että Mitri näyttää jo niin isolta pojalta! Kohta yksivuotias, onhan se jo tavallaan iso. :)