Huh 1, 2012 - Ihana Ida, Perhe-elämää    2 Comments

Virvon varvon…

Palmusunnuntaiaamu alkoi vauhdikkaasti, kun Mitri oksensi aamusyötön yhteydessä äidin päälle. Iskä oli omalla puolellaan petiä niin huonovointinen, että ei päässyt sängystä ylös. Oksutauti siis jatkoi jylläämistään. Ja valitettavasti tämä ei ollu aprillia.

Ida puolestaan oli elämänsä kunnossa ja innoissaan virpomaan lähtemisestä. Äitikin oli ihan hyvävointinen.

Ida tarkastaa peilistä, minkälaisen kasvomaalauksen äiti sai tehdyksi. Mitriä suututtaa, sillä äiti nosti pojan syöttötuoliin, koska poika ehti Idan meikkauksen aikana vetää lähes kaikki tavarat keittiön alakaapeista ulos. Oksennuksesta huolimatta poika oli siis aika hyväkuntoinen.

Neiti oli aika innoissaan pupunaamasta. Takana Mitri sen sijaan alkaa toden teolla hermostumaan.

Seuraavaksi äiti nukutti Mitrin päiväunille ja sitten päästiin neidin kanssa lähtemään. Äiti vuorasi vaunut kosteussuojalla oksujen varalta ja nukutti Mitrin pienestä kuumeesta huolimatta ulos. Ei poikaa olisi voinut jättää iskän vahdittavaksi, sillä juuri ennen lähtöä makuhuoneesta kuului kun iskä “jutteli” sängyn vieressä olevan sankon kanssa. Oi voi.

Neiti täydessä varustuksessa valmiina virpomaan. Äidin tekemä pupupuku oli juuri sopiva ja mieluinen. Ulkona oli sen verran kylmä, että äiti puki Idalle vanhan tuulenpitävän ulkoilupuvun pupupuvun alle. Ja se ei ollut ollenkaan liikaa.

Suunnitelmissa oli virpoa naapurin Fridan ja Gretan kanssa, mutta koska ainoa mahdollisuus virpomiseen oli Mitrin unien aikaan, niin äiti ja Ida joutuivat lähtemään hieman sovittua aikaisemmin. Ensimmäisenä mentiin virpomaan Frida ja Greta.

Ovikellon soiton jälkeen iski ujostus. Neiti meni ihan lukkoon, eikä saanut virvottua lainkaan, vaikka oven takana olivat tosi tutut ihmiset.

Hetken päästä Mitrikin jo heräsi ja äiti haki pojan mukaan virpomaan. Matkan aikana tämä kuitenkin onneksi nukahti uudelleen.

Pian seuraan liittyivät myös Frida ja Greta ja virpomakierrosta päästiin jatkamaan porukalla. Nyt Idakin alkoi jo syttymään virpomiselle eikä enää ujostellut ollenkaan vieraiden ovienkaan takana.

Lapsilta meinasi välillä jo innostus loppua, sillä kovin moni "ei ollutkaan kotona".

Joka tapauksessa kaikki virpovitsat saatiin virvotuksi ja palkkiota kertyi koriin ihan mukavasti. Mikäs sen parempaa! Ensi vuonna taas uusiksi.

P.S. Illalla myös äiti sairastui ja kunto huononi parin tunnin ajassa pirteästä peipposesta ryytyneeksi zombiksi. Mitri oksensi yhteensä neljä kertaa ja äidillä alkoivat jo voimat loppumaan, sillä jälkiä piti siivota ja Mitristä huolehtia muutenkin, kun ei poikakaan enää jaksanut edes kävellä, istui vaan sylissä hiljaa. Ida onneksi tyytyi katsomaan boxilta piirrettyjä. Ja onneksi naapurin Marjo kävi kaupassa ostamassa Jaffaa ja mehukeittoja, että äiti ja iskä saivat edes jotain mahaansa.

Illalla iskä tointui sen verran, että pystyi jo jotenkuten istumaan. Mitri oli ihan naatti. Ja äiti myös.

2 kommentteja

  • Ihana pupu! Ja koko poppoo varmaan viehätti virvottavia. Virvottiinko ruotsiksi vai suomeksi?

    • Suomeksi virvottiin. Lieneeköhän ruotsiksi olemassakaan mitään virpo-lorua, pitääpä ottaa selvää!