Hel 12, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Ellen ja Ida

“Äiti nyt minä menen pöydän alle piiloon”, kiljahti Ida kun ovikello soi ja vilahti salamana keittiön pöydän alle. Neitiä hieman jännitti kun dagiskaveri Ellen tuli kylään.

Ujostelua ei kestänyt kuitenkaan kuin hetken, kun nuoret neidit jo löysivät yhteisen sävelen ja leikit alkoivat sujua. Ida oli etukäteen huolissaan, ottaisiko Ellen pikkuprinsessat (ne samat jotka salaperäisesti katosivat tässä pari päivää sitten), mutta äiti vakuutti, että ei siinä niin kävisi. Eikä käynytkään ja Ida näytti olevan siitä helpottunut.

Ellen kihertää

Ida kirkuu

Kun äiti istui keittiössä kahvilla Ellenin äidin kanssa, rakensivat näppärät neitoset lelulaatikoista tikapuut, joilla pääsivät käsiksi vaatekaapin päällä oleviin askartelutarvikkeisiin. Tokihan äiti oli Idalle luvannut, että he saisivat Ellenin kanssa askarrella niillä, mutta ehkäpä äiti ei kuitenkaan tarkoittanut, että Idan tarvitsisi itse kiivetä niitä hakemaan. Huh huh. No, onneksi “tikapuut” kestivät.

Kun koitti Ellenin kotiinlähdön aika, vääntyi Idan suu mutruun ja Ellen totesi äidilleen, ettei halua lähteä. Jaahas, siinä sitä oltiin. Kaksi vastaan kaksi, mutta kyllä aikuiset kuitenkin voittivat. Äiti koki ahaa-elämyksen huomatessaan, että muutkin lapset laittavat hanttiin kotiinlähdön hetkellä – ei se ole ainoastaan Ida joka ei koskaan halua lähteä kyläpaikasta.

Lähdön hetkellä Ellen syöksyi sängyn alle piiloon. Ida liittoutui kaverinsa kanssa ja vilahti perään.

Comments are closed.