Tam 25, 2012 - Mitri-mussukka    2 Comments

Huh mikä yö ja voi mikä päivä!

Mitri laittaa nyt äidin ja iskän koville monellakin tavalla. Viimeiset kaksi yötä ovat olleet ihan mahdottomat ja poika on halunnut tissiä turhan tiheästi. Äiti on väsyksissään nukahtanut imettäessään niin sikeästi, ettei ole havahtunut nostamaan Mitriä takaisin omaan sänkyyn pojan syötyä. Poika on unissaan pyörinyt äidin ja iskän välissä niin mahdottomasti, että äidin sydän on melkein pompannut paikaltaan kun äiti lopulta herätessään on löytänyt pojan milloin miltäkin laidalta sänkyä. Ja sitten kun äiti on alkanut nostamaan Mitriä omaan sänkyyn on tämä herännyt uudelleen syömään, kun edellisestä syötöstä on ollut jo sen verran aikaa. Viime yönä poika otti lisäksi pitkän huutokonsertin aamuyön parhaina tunteina. Siihen heräsi jopa iskä joka nukkuu korvatulpat korvissa. Äiti puolestaan oli jo niin väsynyt, että nukkui pojan huudosta huolimatta.

Päivät ovat myös olleen täynnä kitinää. Mitri on ollut todella läheisyyden kipeä ja äidin kävely keittiöstä olkkariin (ne ovat käytännössä samaaa tilaa) on saanut pojan pois tolaltaan. Selvää eroahdostusta, mutta kyllä tässä nyt jotain muutakin on. Tänään äiti jo antoi ihan kokeilumielessä pojalle Panadolia, josko joku paikka on kipeä, mutta sillä ei ollut sanottavaa merkitystä pikku-ukon mielentilaan. Mikä ihme Mitrillä nyt on vialla?

Välillä Mitri on kuin itse aurinkoisuus (niin kauan kuin äiti on lähellä ja osallistuu leikkiin pojan kanssa), mutta voi jee kun pojan tuuli kääntyy nopeaan heti kun äidiltä ei saa riittävästi huomiota. Tämä ei ole nyt ollenkaan meidän hymypojan tapaista käytöstä. Voikohan meneillään olevalla auronkomyrksyllä olla jotain tekemistä tämän kanssa (kun mikään ei tunnu olevan vialla, niin syitä pitää hakea jo noinkin kaukaa!)?

Kärtyisyydestä huolimatta Mitri on ahkeraan testannut eilen opittua uutta taitoa, kävelyä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen sekään ei ole oikein sujunut pojan odotusten mukaisesti. Ja sepäs vasta on harmittanut. Seisominen sen sijaan on onnistunut vähän paremmin.

Lelukorista löytyi äidin jugurttipullosta tekemä helistin ja se sai pojan irroittamaan otteensa tuesta.

Tästä lähtee hyvä ääni! Taustalla muuten näkyy Mitrin pöydän alle kenolleen parkkeeraaman työntökärryn valkoinen aisa. Meillä on tänään vähän rymytty.

Kaiken lisäksi pienet onnettomuudet ovat aiheuttaneet ylimääräistä jännitystä ja extra-kyyneleitä. Mitri muun muassa kiipeili ja konttaili olohuoneessa olevan vanhan pulpetin (näkyy kuvissa Mitrin pään takana) jalkatilassa ja ilmeisesti tukikäsi ei osunutkaan aivan sinne minne piti, joten poika kupsahti nenälleen. Tässä hössäkässä sitten kieli jäi hampaiden väliin (vaikka niitä on vain neljä, mutta ne sijaitsevat sekä ylhäällä että alhaalla, niin tällaistakin voi sattua) ja kielestä tuli aika lailla verta. Ja voi sitä huutoa! Hohhoijaa. Ei pojalta vauhtia puutu.

2 kommentteja

  • Voi että, uusi taito ja risaiset yöt, niin se muistaakseni meni esikoisen kanssa.

    • Viime yö oli jo rauhallisempi ja kulunut päivä taas Mitriä itseään eli hymypoika is back. Toivottavasti tuleva yö menee vielä paremmin ja tämä kärtykausi olisi taas tässä.