Tam 11, 2012 - Äidin kotkotuksia    1 Comment

Videohommia ja junalla ajelua

Aamulla äiti hyppäsi Mitrin kanssa iskän kyytiin, sillä tänään äidin oli määrä lähteä Pauliinan luo käsittelemään perheleirillä kuvattuja videoita. Ida vietiin dagikseen, sillä jos  täytyy tehdä töitä, se ei taatusti onnistu kaksi lasta lahkeissa roikkuen. Äitiä kyllä harmitti jättää Ida reissusta pois, mutta täytyy tehdä sitten leikkireissu erikseen, äiti tuumi.

Lasten unien aikaan saatiinkin hienosti aloitettua videojutut ja puhuttua tärkeitä ja väheän tärkeitä asioita.

Äidin oli tarkoitus tulla kotiin iskän kyydissä ja ajan säästämiseksi ajastaa bussilla iskän luo töihin. Pauliina lupasi tulla saattaaan äidin bussille, joten äiti ei ollut lainkaan huolissaan ettei ollut ihan varma, mistä bussi lähtee. Puettiin muksut ja lähdettiin siis kahden naisen ja kolmen lapsen ratasyksikkönä liikenteeseen sohjoisille kaduille.

Kun oikea pysäkki lopulta löytyi, oli bussi jo mennyt moneen kertaan. Ei äidillä käynyt mielessä, että Pauliinan kotikulmilla menee busseja hieman enemmän ja hieman useammasta paikasta kuin täällä kaukana Kehä III:n takana. Ei niitä voi kaikkia ulkoa muistaa, varsinkaan sellaisia, joita ei itse käytä. Ja Pauliina oletti, että kun äiti surffasi bussiaikatauluja netistä ja katsoi karttaa, että äiti tietäisi, mistä bussi lähtee. Vaan toisin kävi, sillä äitihän on aina ollut todella hyvä kartanlukija ja suunnistaja.

No, eipä mennyt sormi suuhun emännillä kuitenkaan, suunnitelmaa muutettiin siten, että äiti ottaisikin junan. Se tosin tarkoitti uutta pikaravia rattaiden kanssa takaisin samaan suuntaan (tai äiti ainakin luulee, että samaan suuntaan) mistä juuri tultiin.

Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Hikisenä, mutta onnellisenä äiti ehti junaan ja Mitri oli sopivasti nukahtanut rattaisiin ja ehti nukkua siinä sopivasti ettei ollut kärtyinen. Äiti ajoi junalla Pasilaan ja ehti toiseenkin junaan. Lisäksi äiti ehti kuin ehtikin ajoissa iskän luo töihin. Sieltä ehdittiin sitten hyvin hakemaan Idaa dagiksesta ja sitten äiti ehti hyvin viemään Idaa tanssitunnille, jonka aikana iskä ehti tehdä ruoan. Ja ruoka oli hyvää. Ihan hyvä päivä tänään siis.

"No sehän nukahti", kurkkaa Pauliina Mitriä rattaissa, kun ollaan saavuttu juna-asemalle.

 

1 kommentti

  • Hohhoijaa! Jo tuollaisen menon lukeminen alkaa tuntua kintereissä! – Jos täällä myöhästyy postiautosta, seuraava menee vasta vuorokauden kuluttua, joten kiire loppuukin sitten siihen! ;)