Tam 8, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Perheleirillä Nurmijärvellä

Loppiaisviikonloppu vierähti kuin siivillä, kun koko perhe vietti sen Nurmijärven Kiljavalla, Lomakoti Kotorannassa, jossa pidettiin Kolttasaamelaisperheiden kielileiri. Äiti oli tavallaan leirillä myös järjestäjänä, sillä kuuluu yhdistykseen, joka leiristä oli vastuussa.

Torstai-iltana iskän tullessä töistä lähdettiin ajelemaan Kiljavalle. Matka kesti reilun tunnin, sillä Klaukkalassa äiti kävi pikapikaa kaupassa ostamassa Mitrille paketin vaippoja.


Perjantaina ohjelma alkoi tutustumisella.

 


Mitrille tutustelu ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja poika kiertelikin leiriläisten joukossa itsekseen ja tyytyväisenä. Tässä Mitrillä on Vassin isosiskon Ee´ledin sisnatossu.

 


Lounaan jälkeen lähdettiin ulos. Ulkona oli tosi navakka tuuli ja koko ajan täytyi pysyä liikkeessä, että ei tullut kylmä. Mitrillä oli ensi kertaa kengät jalassaan ja äiti totesi, että pojalle täytyy ensi tilassa ostaa uuden vedenpitävät ja lämpimät kunnon talvikengät sekä talvihanskat samoilla ominaisuuksilla. Eihän nyt liikkuva pikku-ukko lapasilla ja kirpparikengillä ulkona pärjää!

 


Iskä ja Mitri laskivat Idan ohi. Neiti halusi sinnikkäästi tulla mäkeä alas yksinkin, vaikka rinne ei ollutkaan niitä helpoimpia.

 


Nokka vuotaa, mutta kivaa on! Uusia kavereita on tullut vaikka kuinka paljon ja hauskaa on olut myös se, että vanhoja kavereitakin on ollut leirillä paljon. Ida on ollut ihan elementissään, kun on saanut leikkiä muiden samanikäisten kanssa.

 


Mitri iskän sylissä. Poika ei oikein viihtynyt rattaissa (ei tietystikään!) kun muut touhusivat lumessa. Naruleikkiin Mitri pääsi mukaankin, kun äiti roikotti poikaa kainalossaan, mutta pelin jälkeen äidillä oli kyllä molemmat käsivarret aika krampissa.

 


Lauantai alkoi ruuiinosien opettelulla. Iskä ihmettelee Tiinan kanssa, mikä missäkin on.

 


Mitri opettelee ruumiinosia omalla tavallaan:  turha istua paikallaan, kun voi liikkua ja kokeilla, miten mikäkin osa toimii! Roikkuukohan poika tällä kertaa Even hihassa, vai kukakohan tukipuuna oli tällä kertaa, äiti ei edes muista.

 


Ihan kohta on ruoka. Leirillä syötiin hyvin ja tiheästi. Äiti oli erityisen tyytyväinen siihen, että keittiössä tehtiin ruoat myös ihan pienille ja Mitri sai herkutella jos sun minkälaisilla kasvissoseilla.

 


Lauantai-iltapäivän ohjelmassa oli leipomista, jota päästiin kokoeilemaan Lomakodin pihalla olevassa mökissä. Ida kauli piparitaikinaa kuin vanha tekijä ja hoki äidille koko ajan “Minulla on kova nälkä”. Ja äidin piti tähän vastata, että “No maista vähän sitä takinaa sitten”.

 


Piparien jälkeen tehtiin poropiirakkaa. Aka auttoi Idaa paprikan leikkaamisessa ja neiti jaksoi askarrella sen kimpussa pitkän tovin. Äiti ihan ihmetteli moista keskittymistä. Ja Pauliina paistinpannun varressa oli maailman kärsivällisin piirakkaporukan vetäjä. Eipä olis onnistunut äidiltä…

 


Lauantai-iltana “isommille” lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa sillä aikaa kun vanhemmat saivat opiskella koltan alkeita. Pienimmät osallistujat kuuntelivat näitä oppeja kuitenkin aikuisten kanssa. Mitri morjestaa tässä Oivaa. Mika kuuntelee takana tarkkaan Tiinan opetuksia.

 


Aarne 1,5 kk, Oiva 3,5 kk ja Mitri melkein 8 kk. Leirin nuorimmat osanottajat vanhempiensa Even, Mikan ja Markuksen sylissä. Takana kurkkii Oivan äiti Piia.

 


Ei sen niin vakavaa tarvitse olla! Iltaa kohden vauhti kiihtyi kaikkina kolmena päivänä.

 


Sunnuntaiaamun viimeisissä leikeissä mörkö (äiti) lähti piiriin. Leena vielä odottaa lattialla, että hänet napataan mukaan.

Ja kyllä oli väki väsynyttä kun leirin lopuksi ajaa hurautti kotiin. Mitri nukahti illalla tuntia tavanomaista aiemmin, äiti ja iskä olivat ihan tööt ja Idakin kiekui ja kukkui ihan hervottomana ennen unille menemistä. Kivaa oli, ja ihan varmasti mennään uudelleenkin (jos sellainen tilaisuus tulee), mutta nyt tarvitsee ensin levätä kunnolla. Kiitos Kiljava, Kirkkonummi kuittaa.

Comments are closed.