Jou 20, 2011 - Mitri-mussukka    1 Comment

Mitrin ja äidin mukava päivä

Iskä oli töissä ja Ida dagiksessa. Mitri ja äiti olivat siis tänään kotona kahdestaan.

Mitrillä on alkanut jo seisominen sujumaan, sillä poika on harjoitellut sekä nousemista että seisomista ahkeraan (lue: koko hereilläolonsa ajan monena päivänä). Nyt harjoitteluun on tullut mukaan uusi ulottuvuus, käveleminen tuen kanssa.

Iskä sääti viikonloppuna Idan vanhan Brion kärryn renkaat tiukalle, jotta kärry ei karkaa alta. Mitri hoksasi heti, mihin kärryä käytetään ja lähti menemään melkein saman tien. Ainoa ongelma kärryn kanssa on, että siitä ei saa mitään tukea, jos lähtee kaatumaan taakse päin, joten monta kupsahdusta tänäänkin on sattunut. Onneksi on kuitenkin tuo pehmuste päässä, joten aina ei poika kaaduttuaan edes itke, vaan nousee salamannopeasti takaisin ylös jatkamaan matkaa. Taitaa kävely olla kivaa hommaa!

Tässä sitä mennään itse eteenpäin kärryn kanssa

"Katso äiti, yhdellä kädellä!"

Seisominen on avannut Mitrille ihan uusia ulottuvuuksia kotona. Nyt poika pääsee kurkistelemaan, mitä tavaroita on olohuoneen pöydällä tai vaikkapa sohvalla. Myös äidin joku aika sitten ylös keittiön arkkupenkille Mitriltä turvaan nostamat kissanruokakipot ovat taas pojan ulottuvilla.

Kissat Svensson ja Treeffan ovat suhtautuneet uuteen ehtiväiseen Mitriin onneksi pitkämielisesti, mutta kyllä äiti saa olla tarkkana, ettei poika käy liian tuttavalliseksi, sillä silloin kyllä voisi tulla kynsipäivää ja iso pipi.

"Heippa Svensson, minä täällä vaan!"

Mitri nukkui muuten ensimmäisillä unilla puolitoista tuntia ja toisilla kaksi. Kolmannet unet jäivät välistä, sillä ehti tulla jo ilta. Toisilta unilta poika heräsi itse asiassa tunnin nukkumisen jälkeen, mutta äiti otti pojan viereensä parisänkyyn ja imetti, jolloin uni taas maistui. Äiti jäi itsekin “vähän pötköttelemään” ja nukahti. Molemmat nousivat sitten tunnin jälkeen enemmän kuin tyytyväisinä. Sattuuhan sitä.

1 kommentti

  • Kyllähän uni maittaa tuollaisten päivätreenien lomassa. Ihmeesti pienillä riittää energiaa! :) Kun ajattelee itseään samanlaisessa ylös-alas -touhussa, alkaa jo ajatteleminenkin väsyttää! Ehkäpä Äitikin nukahti sen takia, kun oli aikansa katsellut tuota touhuamista! ;)