Jou 16, 2011 - Mitri-mussukka    Kommentit poissa käytöstä

Ei palella pienen päätä…

Huh, tämä päivä oli kyllä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kolme päivää sitten tukea myöten ylös nousemaan oppinut Mitri tuntuu luottavan täysin tasapainoonsa, vaikka se vielä on tosi olematon. Seisaallaan poika huojuu kuin korkeat koivut tuulessa. Aika ketterästi Mitri kyllä pääsee jo ylös ja melkein mitä vasten vain. Sohvaa, syöttötuolia, keittiön penkkiä, lelukoria ja niin edelleen. Ylös päästyään poika tosin tuntuu unohtavan, että siellä pysyäkseen täytyy pitää jostain kiinni ja mätkähtää alas niin että kallo kolahtaa. Aaapua! Äiti on ollut kotona helisemässä vähän liiankin näppärän pojan kanssa. Onneksi sen suuremmilta onnettomuuksilta ollaan vältytty [äiti koputtaa puuta], mitä nyt otsaan tuli pieni mustelma yhdestä sukelluksesta, joka päätyi tuolin jalan kulmaan.

Ida mokoma on pahasti tiellä, joten Mitirn täytyy ottaa tukea pöydän jalasta.

Eihän siinä kauaa mennyt, nyt Mitri seisoo.

Ja hetken päästä kiinni pitäminen unohtuu ja sitten mentiin. Huh huh!

Onneksi iskä tuli kotiin kaupan kautta ja oli ostanut pehmustetun kypärän, sillä eihän pojan touhuja ihan koko aikaa ehdi silmällä pitämään. Ja tarpeeseen kypärä todella tuli ja maksoi hintansa heti takaisin moninkertaisesti, sillä Mitri kaatui suoraan takaraivo edellä pianon jalan kulmaan. Kypärän ansiosta siitä selvittiin vain säikähdyksellä.

Äidistä on ihan käsittämätöntä, että poika on reilussa viikossa oppinut nousemaan seisaalleen. Ja koko ajan tulee lisää ketteryyttä ihan silmissä. Tajuton vauhti tällä pikku-ukolla kehityksessä meneillään.

Iltaruoaksi iskä teki muuten hampurilaisia ja ne näyttivät tosi herkullisilta.

Ida herkuttelee hampurilaisella.

Äidin päivällinen oli sen sijaan jotain ihan muuta, sillä kipeällä suulla ei voi kuvitellakaan muuta kuin litkivänsä nestemäisiä ruokia.

Comments are closed.