Jou 13, 2011 - Mitri-mussukka    1 Comment

Äidin pikku-ukko oppi nousemaan seisaalleen tukea vasten

Mitri on tänään ahkerasti harjoitellut tukea vasten nousemista ja lopulta sai sen onnistumaan. Sitä ennen (ja sen jälkeen) poika muksahti kuitenkin useasti lattiaan.

Kotona on harmillisen vähän sopivan korkuisia tukia, joita vasten voisi turvallisesti yrittää ylös. Mitri (ja äiti) ovat joutuneet tyytymään ei niin turvallisiin tukiin – kuten esimerkiksi pianopenkki, joka kaatua kolahti, kun Mitri yritti sitä vasten ylös. Onneksi poika tai pojan sormet eivät jääneet alle! Hilkulla kyllä oli. Nyt penkki on laitettu paikkaan, josta Mitri ei pääse sitä kaatamaan.

Sopivien tukien puuttuessa äiti jopa viritti Mitirille keskelle lattiaa vessassa olevan korokejakkaran, koska siinä on alhaalla kumit ja se ei luista vaikka sitä vasten nojaa. Nouseminen onnistui sen kanssa hyvin, mutta jäi jotenkin puolihiehen, sillä vaikka pojan jalat olivat suorassa, niin pylly oli pystyssä, koska kädet ottivat tukea liian matalasta jakkarasta.

Sopivan korkuisen tuen Mitri löysi itse, kun äiti oli lastaamassa tiskejä koneeseen.

Juuri oikean korkuinen tuki

Luukkua vasten poika pääsi helposti polviseisontaan ja siitä sitten lopulta vähän hatarammin ihan ylös asti. Mitri ei kuitenkaan pysynyt siellä niin kauaa, että äiti olisi saanut kuvan.

Ylös ja samantien alas.

Onneksi alastulossa ei käynyt kuinkaan, kamala huuto johtui enimmäkseen säikähdyksestä. Seisaaltaan suorilta jaloilta poika ei olekaan vielä aiemmin muksahtanut, kun ei ole aiemmin yksin siinä asennossa ollut. Joka tapauksessa nyt poika on päässyt ylös kerran, joten huomenna sama touhu jatkuu varmasti uusin harjoituksin. Huh huh, päivästä voi tulla äidille työläs…

Äidin eneterorokko ei vielä tänään näyttänyt merkkejä paranemisesta ja siksipä äidin ja pojan lounaat näyttivät aika lailla samalta.

Porkkanakeittoa ja karjalanpaistia

Onneksi äiti kuitenkin illalla sai puhelinreseptillä lääkettä, joka hieman helpotti suun tilannetta. Se oli aika jytyä tavaraa ja äiti ei ole varma, uskaltaako käyttää sitä toista kertaa, mutta loppujen lopuksi se kuitenkin auttoi, vaikka ensin pahensikin tilannetta.

1 kommentti

  • Uskomatonta, miten nopeasti pienet kasvavat ja kehittyvät! Kohta siellä on kaksi juoksijaa, joita paimentaessa ei varmaan aika tule pitkäksi! Mutta onhan heistä sitten enemmän seuraa toisilleen! :)