Lok 23, 2012 - Mitri-mussukka    1 kommentti

Iloinen ruokailija

Mitri osaa jo syödä itse (niin halutessaan). Ollessaan sopivasti nälkäinen poika lusikoi itse vaikka koko lautasellisen sapuskaa. Hyvin onnistuu myös haarukan käyttö – esimerkiksi nakinaplat ovat oivaa haarukkaruokaa.

Kun pahin nälkä on saatu selätetyksi, on Mitrillä aikaa vähän pelleillä äidin ja iskän kanssa. Aina ei aikuisia ruokapöydässä pelleily naurata, mutta joskus isojen ja pienten hassuttelu osuu hienosti yhteen.

Mitri ilmeilee iskälle: "Kukkuu!!"

Buahhahhaaa, olipas hauska temppu!

Lok 21, 2012 - Äidin kotkotuksia    2 kommentteja

Kaapin uusi sisus

Äiti hoksasi, että koska meillä on sekä valkoisia astioita että valkoinen keittiökaapin sisus, että asialle täytyy tehdä jotain. Siispä tuumasta toimeen.

Kaappi tyhjäksi ja hyllyt pois.

Takaseinään kiinnitettiin staattisesti kiinnittyvä pinkki kalvo. Se on yhtä hankalaa kiinnittää siististi kuin esimerkiksi kontaktimuovi, mutta itroaa kätevästi vetämällä, koska siinä ei ole liimaa. Silti se pysyy paikoillaan kuin teippi.

Myös kaapin sivut kalvotettiin. Iskä auttaa tekemällä reikiä hyllynkannattimia varten.

Ja vot, hienolta näyttää.

Myös saranakohdat saatiin tehtyä siististi, kun iskä irrotti saranat. Kyllä nyt kelpaa. Mitäs seuraavaksi tuunattais!

Räsynukke

Ida ja äiti kävivät tänään kaupungissa, sillä Sukukansojen päivän vuoksi Kulttuurien museossa järjestettiin yhtä sun toista asiaan liittyvää, muun muassa räsynukkepaja. Äiti väkersi ja Ida auttoi sulissä istuen. Kieputettiin ja solmittiin, välillä katkaistiin lankoja ja sitten taas kieputettiin. Tekniikka on kuulema lähtöisin Siperiasta, vaikka joka puolella maailmaa on aikoinaan tehty nukkeja vähän samalla tyylillä.

Räsynukelle tehtiin korea hame vanhasta huivista.

Ida oli nukkeen silmin nähden tyytyväinen. Hyvä niin, sillä nieidin leikkiessa nukella äiti sai rauhassa katsella mitä muuta tarjottavaa näyttelyssä oli. Äiti tosin oli hieman pettynyt, sillä alun perin tapahtumaa oli mainostettu muun muassa tuohityö-, nauhanpunonta- ja monen muunkin tekniikan työpajoilla, joista äiti ei valitettavasti löytänyt jälkeäkään.

Lok 15, 2012 - Ihana Ida    2 kommentteja

Ketjuvirkkauksen abc

Ida kokeili tänään virkkaamista elämänsä ensimmäisen kerran. Äiti yritti vihkiä tyttärensä ketjusilmukoiden maailmaan, mutta ei touhu oikein vielä otanut luonnistuakseen, sillä sekä opettajan että oppilaan pinna oli yhtä huono. Kaikesta huolimatta Ida onnistui itse virkkaamaan kaksi kestjusilmukkaa. Siitä se lähtee!

Tarkkaa hommaa tämä virkkaaminen.

Lok 14, 2012 - Ihana Ida    Kommentit poissa käytöstä

Kummi kylässä

Erno-kummi tuli sunnuntain kunniaksi yllätysvisiitille ja sekös oli kivaa. Tavalliseen tapaan Ida ujosteli kummia ensin valtavasti, mutta pian juttu alkoi jo luistamaan.

Ida luki kummin kanssa lelulehteä, josta esitteli suosikkinsa. Kummia olisi kiinnostaneet autoradat paljon enemmän kuin barbit.

Lok 9, 2012 - Ihana Ida    2 kommentteja

Silmälääkärissä

Ida sai keväällä neuvolasta lähetteen silmälääkäriin, sillä neiti ei tuntuntut oikein näkevät kauas tarpeeksi hyvin. Lähes puoli vuotta siihen meni, mutta lopulta ajanvarauskirje tipahti postilaatikkoon.

Aika oli aamulla puoli yhdeksältä melkein Helsingin keskustassa. Lääkäristä myöhästyttiin vartti, sillä jokainen kaupunkiin päin johtava tie oli aamulla tukossa perusteellisemmin kuin äiti ja iskä osasivat arvata. Onneksi lääkäriasemalla oltiin kuitenkin ymmärtäväisiä.

Kun näköä testattiin, tuntui neiti kadottaneen kielensä. Kukaan huoneessa olijoista (hoitaja, optikko-opiskelija, äiti ja iskä) ei ottanut selvää, näkeekö tyttö vai ja ja jos näkee, niin mitä. Että se siitä testauksesta sitten. Hoitaja laittoi kutenkin neidin silmiin tippoja, jotta lääkäri voisi tutkia silmät kunnolla.

"Äiti minä en näe mitään" sanoi Ida hetken kuluttua, kun yritti piirtää odotushuoneessa. Nyt kieli löytyi.

Äiti lueskeli lehtiä, kun iskä otti taidekuvia.

Lopulta päästiin lääkärin juttusille. Heidi-niminen lääkäri oli tosi mukava ja sai Idankin puhumaan mellkein ensinäkemältä. Ja sitten tutkittiin silmät.

Kitlisti Ida kiipesi äidin syliin ja laittoi leukansa telineeseen lääkärin ohjeiden mukaan.

Lopputulos lääkärikäynnistä oli plusmiinus nolla. Eli Ida ei näe ihan niin tarkasti kuin voisi, mutta näkee kuitenkin vielä hyvin. Laseja ei tarvita, ellei sellaisia haluta. Ja keväällä näkö testataan uudelleen ja toivotaan, että neiti siihen mennessä olisi oppinut hieman enemmän yhteistyökykyiseksi.

P.S. Äiti ja iskä päättivät, että muutaman viikon päästä mennään uudelleen testauttamaan neidin näkö ja tällä kertaa se tehdään tutun optikon luona. Jospa Ida Liiskun ja Vilman äidin kysyessä saisi suunsa auki ja aikuiset selville, miten tyttö näkee.

Lok 7, 2012 - Perhe-elämää    Kommentit poissa käytöstä

Kukkulan kuningas ja muita sunnuntaijuttuja

Viikonloput on ihania. Silloin äiti ja iskäkin ehtivät ulos lasten kanssa valoisan aikaan. Mitri alkaa pikkuhiljaa pysymään aikuisten läheisyydessä, kunhan vain pojalla on tarpeeksi paljon kiinnostavaa katseltavaa.

Iskän pihatouhut pysäyttivät pojan tyystin. Pieni mies seuraa silmät suurina lehtien lentoa ja puhaltimen suhinaa.

Komeasti lehtipuhallin pöllyttelee maahan tippuneet koivunlehdet läjään.

Mitrin pihalook on turkoosi.

Naapurin pihalla on eri kokoisia kiviä. Mitri kiipeää pikkukiven päälle.

Pikkukiven valloitus on iso juttu! Ainakin Mitrin mielestä – ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitten keskittyminen herpaantuu ja hups...

Iskä sai kaikki lapset avukseen, kun läjään puhalletut lehdet oli aika kasata kottikärryyn.

Kun etupiha oli siivottu, siirryttiin takapihalle, jossa iskä aloitti pihalamppujen korjaamisen. Mitri levähtää terassin laidalla.

Kirsikkapuun alla oli mahdottoman kivaa. Ida yritti kiivetä siihen, mutta äiti kielsi, sillä tämä pihapuu ei ole mikään kiipeliypuu.

Sivut:1234567...27»